HE 211 vp 1992
Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi
tekijänoikeuslain ja tekijänoikeuslain muuttamisesta
annetun lain voimaantulosäännöksen 2 momentin
muuttamisesta
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esitykseen sisältyy ehdotukset niistä
tekijänoikeuslainsäädännön muutoksista, jotka
aiheutuvat
Euroopan
talousalueesta (ETA) tehdystä sopimuksesta.
Tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta annettu
direktiivi aiheuttaa
eräitä muutoksia ohjelmien
tekijänoikeudelliseen suojaan. Tekijänoikeuslakiin ehdotetaan
lisättäväksi ohjelmien kopiointia koskevia
erityissäännöksiä.
Joka on laillisesti
hankkinut ohjelman, saisi valmistaa
tarpeelliset
käyttökopiot ja tehdä ohjelmaan tarpeellisia
muutoksia. Sopimuksin
ei voitaisi kieltää tarvittavien
varmuuskappaleitten
valmistamista. Sama koskee ohjelman koodin
kopioimista ja sen
muodon kääntämistä, jos se on
välttämätöntä
tietokonejärjestelmän osien yhteentoimivuuden saavuttamiseksi.
Samalla muutetaan
yksityistä kopiointia koskevaa säännöstä
siten, että
tietokoneella luettavassa muodossa olevien ohjelmien
kopiointi yksityiseen
käyttöön ei olisi sallittua ilman lupaa.
Nykyinen
tietokoneohjelman käyttöoikeuden luovutuksen
ulottuvuutta koskeva
olettama ehdotetaan kumottavaksi.
Tietokoneohjelman teknisen kopiointisuojan luvattomaan
kiertämiseen tai
poistamiseen tarkoitettujen laitteiden
levittäminen
ehdotetaan rangaistavaksi. Samalla ehdotetaan
eräitä
tarkistuksia ohjelmien levitysoikeuden raukeamista ja
oikeuksien
siirtymistä työsuhteessa koskeviin säännöksiin.
Tietokoneohjelmia koskevat säännökset lisättiin
tekijänoikeuslakiin vuonna 1991. Tällöin annetun lain
voimaantulosäännöstä ehdotetaan tarkistettavaksi
siten, että
lakia sovelletaan
pääsääntöisesti myös ennen lain
voimaantuloa
luotuihin ohjelmiin.
Elokuvateosten osalta levitysoikeuden raukeamista koskevaa
säännöstä ehdotetaan tarkistettavaksi siten,
että myytyjä
elokuvia voidaan
myydä edelleen ilman oikeudenhaltijan
suostumusta.
Tarkoitus on, että ehdotetut lait tekijänoikeuslain ja
tekijänoikeuslain
muuttamisesta annetun lain
voimaantulosäännöksen 2 momentin muuttamisesta tulisivat
voimaan
samaan aikaan kuin
Euroopan talousalueesta tehty sopimus. Lakien
voimaantuloajankohdasta säädettäisiin asetuksella.
-----
SISÄLLYSLUETTELO
YLEISPERUSTELUT
1. Nykyinen tilanne ja
uudistusehdotukset
1.1.
Yleistä
1.2.
Tietokoneohjelmien suoja
1.3.
Elokuvateosten suoja
2. Asian valmistelu
3. Esityksen
organisatoriset ja taloudelliset vaikutukset
4. Muita esitykseen
vaikuttavia seikkoja
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1. Laki
tekijänoikeuslain muuttamisesta
2. Voimaantulo ja laki
tekijänoikeuslain muuttamisesta
annetun lain voimaantulosäännöksen 2 momentin
muuttamisesta
LAKITEKSTIT
1. Laki
tekijänoikeuslain muuttamisesta
2. Laki
tekijänoikeuslain muuttamisesta annetun lain
voimaantulosäännöksen 2 momentin muuttamisesta
LIITTEET
Liite 1.
Rinnakkaistekstit:
1.
Laki tekijänoikeuslain muuttamisesta
2.
Laki tekijänoikeuslain muuttamisesta annetun
lain voimaantulosäännöksen 2 momentin muuttamisesta
Liite 2.
Neuvoston direktiivi, annettu 14 päivänä toukokuuta
1991, tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta
YLEISPERUSTELUT
1. Nykyinen tilanne ja
uudistusehdotukset
1.1. Yleistä
Euroopan talousalueesta (ETA) tehty sopimus allekirjoitettiin
2
päivänä toukokuuta 1992. ETA-sopimus on tarkoitettu
tulemaan
voimaan 1
päivänä tammikuuta 1993.
ETA-sopimuksen 65 artiklan mukaan henkistä, teollista ja
kaupallista omaisuutta
koskevat erityismääräykset ja -
järjestelyt
sisältyvät sopimuksen 28 pöytäkirjaan ja XVII
liitteeseen. Mainitun
pöytäkirjan ja liitteen määräyksiä on
yleisemmin selostettu
hallituksen esityksessä Euroopan
talousalueen
perustamiseen liittyvien sopimusten eräiden
määräysten hyväksymisestä (HE 95/92 vp., s.
268-277). Käsillä
olevaan esitykseen
sisältyvät ainoastaan ehdotukset niiksi
muutoksiksi, jotka
sopimus aiheuttaa
tekijänoikeuslainsäädäntöön.
1.2. Tietokoneohjelmien suoja
Tietokoneohjelmia koskevat nimenomaiset säännökset
sisällytettiin
tekijänoikeuslakiin (404/61) 16 päivänä
tammikuuta 1991
voimaan tulleella lainmuutoksella. Lakiehdotus
perustui
pääosin tekijänoikeuskomitean IV osamietinnössä
(komiteanmietintö
1987:8) tehtyihin ehdotuksiin. Vastaavat
lainmuutokset
toteutettiin Tanskassa ja Ruotsissa vuonna 1989 ja
Norjassa 1990.
Lainmuutoksessa otettiin huomioon samaan aikaan
käsiteltävänä
olleen
direktiiviehdotuksen keskeiset periaatteet. Kuitenkaan
esimerkiksi
tutkimustarkoituksessa tapahtuvaan ohjelmien
kopiointiin
liittyviä kysymyksiä ei nimenomaisesti säännelty.
Vastauksessaan
hallituksen esitykseen eduskunta edellytti, että
kotimaisen tietokone-
ja muun teollisuuden samoin kuin ohjelmien
tuottajien
kilpailuaseman säilyttämiseksi eurooppalaisella
tasolla hallitus
seuraa tietokonohjelmien kansainvälisen suojan
kehitystä ja
erityisesti lainsäädäntötyötä Euroopan
yhteisöjen
(EY) piirissä
sekä antaa tarvittaessa eduskunnalle uuden
esityksen
tekijänoikeuslain muuttamisesta tutkimistarkoituksessa
tapahtuvan
tietokoneohjelmien kopioinnin osalta.
Euroopan yhteisöjen komissio antoi ehdotuksensa
tietokoneohjelmien
oikeudellista suojaa koskevaksi direktiiviksi
12
päivänä huhtikuuta 1989. Neuvosto otti yhteisen kannan 13
päivänä
joulukuuta 1990 ja antoi direktiivin yhteisen kannan
mukaisessa muodossa 14
päivänä toukokuuta 1991 (liite 2).
Suomi on sitoutunut mukauttamaan
lainsäädäntönsä direktiivin
mukaiseksi. Direktiivi
sisältyy ETA-sopimuksen XVII liitteeseen.
Direktiivillä yhtenäistetään tietokoneohjelmien
oikeudellinen
suoja, siltä osin
kuin suojan erot vaikuttavat välittömästi ja
kielteisesti
yhteismarkkinoiden toimintaan. Sääntely perustuu
tarpeeseen suojata
ohjelmien kehittämisen vaatimia huomattavia
inhimillisiä,
teknisiä ja taloudellisia panostuksia sekä
ohjelmatekniikan
keskeiseen merkitykseen yhteisön teollisen
kehityksen kannalta.
Direktiivin säännökset vastaavat suurelta osin voimassa
olevaa
tekijänoikeuslakia. Seuraavassa käydään läpi
direktiivin
keskeinen
sisältö. Siltä osin kuin sen säännökset
edellyttävät
lainmuutoksia,
viitataan lakiehdotuksen yksityiskohtaisiin
perusteluihin.
1
artikla. Tietokoneohjelmia tulee suojata kirjallisina
teoksina.
Tämä vastaa tekijänoikeuslain 1 §:n 2 momenttia.
Artiklan 1 kohdan mukaan "tietokoneohjelmilla" tarkoitetaan
myös
valmistelevaan suunnitteluun liittyvää aineistoa. Johdanto-
osassa
edellytetään, että aineisto on luonteeltaan sellaista,
että sen
tuloksena voi myöhemmässä vaiheessa olla
tietokoneohjelma.
Tekijänoikeuslain suoja kattaa kaikki erilaiset ohjelman
ilmenemismuodot.
Ohjelman tai sen osan versio, joka liittyy
suunnitteluun ja
yltää teostasoon, saa suojaa.
Valmisteluaineistoon
sovelletaan samoja sääntöjä kuin ohjelmaan
muutoinkin.
Käytännössä tästä seuraa esimerkiksi,
että
valmisteluaineistoon
liittyvät oikeudet siirtyvät työsuhteessa
samoin kuin ohjelman
lopulliseen versioon liittyvät oikeudet.
Artiklan 2 kohdassa todetaan tekijänoikeuden vakiintuneiden
periaatteiden
mukaisesti, että suoja ei ulotu ideoihin ja
periaatteisiin.
Kolmannen kohdan tarkoituksena on varmistaa,
että ohjelmiin
sovelletaan niiden omaperäisyyttä arvioitaessa
samoja
kriteereitä kuin muihinkin teoksiin. Niiltä ei siten tule
edellyttää
suurempaa omaperäisyyttä kuin muilta teoslajeilta.
Artiklan
määräykset eivät edellytä lainmuutoksia.
2 ja
3 artikla. Alkuperäistä oikeudenhaltijaa ja
yhteisteoksia koskevat
2 artiklan 1 ja 2 kohdan säännökset
vastaavat
tekijänoikeuslain 1 ja 6 §:ää. On huomattava,
että
oikeushenkilö ei
Suomen lain mukaan voi olla alkuperäinen
oikeudenhaltija
direktiivin 1 kohdassa sallitulla tavalla. Sillä
voi olla ainoastaan
siirtyneitä oikeuksia.
Artiklan 3 kohdan säännös koskee taloudellisten
oikeuksien
siirtymistä
työsuhteessa. Sen on tulkittava kattavan sekä työ-
että
virkasuhteet. Sitä sovelletaan, jollei toisin ole sovittu.
Säännös
vastaa tekijänoikeuslain 40 b §:n 1 momenttia. Myös
sitä
sovelletaan vain
mikäli ei ole toisin sovittu.
Direktiivi ei sen sijaan sisällä 40 b §:n 2 momenttia
vastaavaa nimenomaista
poikkeusta, jonka mukaan oikeudet eivät
siirry silloin, kun
kyse on korkeakoulun opetus- tai
tutkimustyössä toimivan tekijän luomasta
tietokoneohjelmasta.
Tämä
poikkeussäännös ehdotetaan kumottavaksi. Korkeakouluissa
on
vakiintunut
käytäntö, jonka mukaan tekijänoikeus tutkijan
luomaan teokseen ei
siirry korkeakoululle. Siltä osin kuin
korkeakoulun ja
tutkijan välillä on sovittu näin,
poikkeussäännöksen kumoaminen ei muuta oikeustilaa.
Hiljainenkin
sopimussuhde
syrjäyttää puheena olevan
presumtiosäännöksen.
Tekijänoikeuslain 40 b §:n mukaan oikeuksien siirtyminen
kattaa myös
työsuhteessa luotuun ohjelmaan välittömästi
liittyvät
teokset, kuten ohjelman tukimateriaalin. Tähän ei
ehdoteta muutosta.
Suojaan oikeutettuja koskeva 3 artikla selventää jo 1
artiklan 1 kohtaan
sisältyvää periaatetta. Se ei edellytä
lainmuutoksia.
4
artikla. Tietokoneohjelman oikeudenhaltijalle tulee
myöntää
artiklan mukaiset
yksinoikeudet. Ensimmäisen alakohdan säännös
valmistusoikeudesta
vastaa tekijänoikeuslain 2 §:n 1 ja 2
momenttia.
Toisessa alakohdassa mainitaan nimenomaisesti yksinoikeus
muuttaa ohjelmaa.
Vastaava kaikkia teoslajeja koskeva määräys
sisältyy
kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta
tehdyn Bernin
yleissopimuksen (SopS 79/86) 12 artiklaan.
Tekijänoikeuslaissa ei ole nimenomaista
säännöstä
muuttamisoikeudesta.
Kuitenkin tekijän yksinoikeudet kattavat 2
§:n 1 momentin
mukaan ohjelman valmistamisen ja yleisön
saataviin saattamisen
paitsi muuttamattomassa niin myös
muutetussa muodossa.
Direktiivi ei siten edellytä lain
muuttamista.
Tietokoneohjelmia koskeva erityssäännös voisi
aiheuttaa
epäselvyyttä muuttamisoikeuden laajuudesta muiden
teoslajien osalta.
Myöhemmässä vaiheessa mahdollisesti
toteutettavan
tekijänoikeuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä
sen sijaan voidaan
harkita lain selventämistä kaikkia
teoslajeja koskevalla
nimenomaisella muuttamisoikeutta
koskevalla
säännöksellä.
Kolmannen alakohdan mukaan yksinoikeus kattaa vuokraamalla
tai millä tahansa
muulla tavalla tapahtuvan alkuperäisen
tietokoneohjelman tai
sen kappaleiden levityksen yleisölle. Tämä
vastaa
tekijänoikeuslain 2 §:n mukaista levitysoikeutta.
Kun
ohjelma on saatettu markkinoille, levitysoikeus raukeaa.
Direktiivin mukaan
raukeaminen tapahtuu, kun tietokoneohjelma on
ensimmäisen
kerran myyty oikeudenhaltijan suostumuksella.
Tekijänoikeuslain
23 §:ssä raukeaminen liittyy ohjelman
julkaisemiseen. Kun
tietokoneohjelma on julkaistu, saa
kappaleita, jotka
julkaiseminen käsittää, levittää edelleen.
Lain 8 §:n 2
momentin nojalla ohjelma katsotaan julkaistuksi,
kun sen kappaleita
tekijän suostumuksella on saatettu kauppaan
tai muutoin levitetty
yleisön keskuuteen.
Käytännössä raukeamisen kytkeminen
ensimmäiseen myyntiin tai
julkaisemiseen johtaa
yleensä samaan lopputulokseen. Nämä kaksi
kriteeriä
eivät kuitenkaan ole täysin samansisältöisiä.
Levitysoikeus raukeaa
direktiivin mukaan aina, kun
tietokoneohjelman
kappale on myyty riippumatta siitä, onko
ohjelma julkaistu.
Tekijänoikeuslain 23 §:ää ehdotetaan
täydennettäväksi siten,
että
tietokoneohjelmien raukeamiseen sovellettaisiin
julkaisukriteerin
sijasta luovutuskriteeriä. Ohjelman myyntiin
rinnastettaisiin
myös muut pysyvät luovutukset, kuten lahjoitus.
Jo nykyään
sovelletaan tekijänoikeuslain 25 §:n mukaan
taideteosten
levitysoikeuden raukeamiseen rinnakkain luovutus-
ja
julkaisukriteeriä.
Kahden poikkeavan raukeamiskriteerin, julkaisu- ja
luovutuskriteerin,
sisällyttäminen 23 §:ään vaikeuttaa
säännöksen soveltamista. Myöhemmässä
vaiheessa mahdollisesti
toteutettavan
tekijänoikeuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä
on syytä harkita
luovutuskriteeriin siirtymistä kaikkien
teoslajien osalta.
Tässä vaiheessa on kuitenkin rajoituttu ETA-
sopimuksesta
välittömästi aiheutuviin muutoksiin.
Direktiivin mukaan oikeudenhaltijalla säilyy kuitenkin
yksinoikeus
määrätä ohjelman levittämisestä
yleisölle
vuokraamalla sen
kappaleita edelleen. Tämä vastaa
tekijänoikeuslain
23 §:n 2 momenttia. Direktiivi ei sääntele
ohjelmien
yleisölle lainaamista. Tekijänoikeuslain 23 §:n 2
momentin mukaan
tietokoneella luettavassa muodossa olevan
tietokoneohjelman
kappaleen yleisölle lainaamiseen tarvitaan
oikeudenhaltijan lupa.
Tähän säännökseen ei ehdoteta muutosta.
5
artikla. Säännökset 4 artiklan mukaisen valmistus- ja
muuttamisoikeuden
rajoituksista sisältyvät 5 artiklaan.
Analysoinnin
yhteydessä tapahtuvasta koodin kopioinnista on
säännös
6 artiklassa.
Puheena olevan artiklan nojalla muun muassa käyttö- ja
varmuuskopioiden
valmistaminen tietokoneohjelmasta on sallittua
ilman oikeudenhaltijan
suostumusta. Käyttökopioiden valmistusta
lukuunottamatta
käyttäjän asemaa ei saa sopimuksin tästä
rajoittaa. Direktiivi
ei salli ohjelmien kopiointia yksityiseen
käyttöön.
Tekijänoikeuslaissa on samoja asioita säännelty 11
§:n 4
momentin
rajoitussäännöksellä sekä 40 a §:n
presumtiosäännöksellä. Edellisen nojalla jokainen
saa valmistaa
muutaman kappaleen
tietokoneohjelmasta yksityistä käyttöään
varten tietokoneella
luettavassa muodossa edellyttäen, että
ohjelma on julkaistu.
Jälkimmäisen mukaan tietokoneohjelman
käyttöoikeuden luovutus käsittää oikeuden
valmistaa ohjelmasta
sen
käyttämisen ja säilyttämisen edellyttämät
kappaleet ja
tehdä ohjelmaan
käytön edellyttämät muutokset.
Jälkimmäistä
säännöstä on sovellettava vain, jollei toisin ole
sovittu.
Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi 11 b §, jolla
säänneltäisiin sallitun kopioinnin laajuus. Samalla lain
11 §:ää
ehdotetaan
rajoitettavaksi siten, että tietokoneohjelmasta ei
saisi lainkaan
valmistaa kappaleita yksityiseen käyttöön
tietokoneella
luettavassa muodossa. Direktiivi ei edellytä
muussa muodossa
olevien ohjelmien kopioinnin rajoittamista.
Esimerkiksi osana
kirjaa olevasta tietokoneohjelman
lähdekielisestä versiosta saisi ehdotuksen mukaan edelleen
tehdä
valokopion yksityiseen
käyttöön samoin edellytyksin kuin
muustakin kirjasta.
Lisäksi kumottaisiin nykyinen 40 a §.
Tekijänoikeuslain 11 §:ssä sallitaan
pääsääntöisesti muutaman
teoksen kappaleen
valmistaminen yksityiseen käyttöön, jos teos
on julkistettu. Koska
tietokoneella luettavassa muodossa olevat
ohjelmat ovat muita
teoksia haavoittuvampia kopioinnille,
pohdittiin jo vuonna
1990 lakia tarkistettaessa ohjelmien
kopioinnin
rajoittamista. Eräänä vaihtoehtona oli myös silloin
yksityisen kopioinnin
kieltäminen kokonaan. Lain perusteluissa
(HE 161/90 vp., s. 18)
kuitenkin todettiin muun muassa, että
täyskieltoa olisi
mahdoton valvoa. Kiellon rikkomiseen tulisivat
sovellettavaksi
tekijänoikeuslain rangaistussäännökset.
Rangaistussäännösten soveltamisen ulottaminen
käytännössä näin
laajalle ei vastaisi
yleistä kriminaalipoliittista linjaa. Tästä
syystä kopiointia
yksityiseen käyttöön tyydyttiin rajoittamaan
siten, että
ohjelma saadaan kopioida tietokoneella luettavassa
muodossa
edellyttäen, että se on julkaistu.
Ruotsissa tehtiin vastaava ratkaisu vuonna 1989. Jotta
rangaistavuuden ala ei
nyt laajenisi liikaa, Ruotsissa
ehdotetaan (Ds
1992:13) tekijänoikeuslain rangaistussäännökseen
lisäystä.
Sen mukaan vähäpätöisissä tapauksissa ei
tuomittaisi
rangaistusta.
Suomessa oikeusministeriö katsoi tekijänoikeustoimikunnan
muistiosta antamassaan
lausunnossa, että tekijänoikeuslakiin
olisi syytä ottaa
saman kaltainen säännös, jonka mukaan
vähäpätöisissä tapauksissa ei tuomittaisi
rangaistusta, taikka
jollakin muulla
tavalla suljettaisiin pois ohjelmien muuhun kuin
kaupalliseen
tarkoitukseen tapahtuvan kopioimisen rangaistavuus.
Nimenomaista säännöstä, jolla
vähäpätöiset tapaukset
suljettaisiin
rangaistavuuden ulkopuolelle, ei ole kuitenkaan
katsottu
tarkoituksenmukaiseksi. Jo yleiset rikosoikeudellisista
toimenpiteistä
luopumista koskevat säännökset johtavat
käytännössä vastaavaan tilanteeseen. Kotona
tapahtuneessa
ohjelman kopioinnissa
yksityiseen käyttöön saattaa usein olla
kyse niin
vähäpätöisestä tapauksesta, että syytteen
nostaminen
ei ole
tarkoituksenmukaista. Tietyissä olosuhteissa
rangaistavuuskin voi
olla perusteltua, esimerkiksi jos
kopioinnin kohteena
ovat arvokkaat ohjelmat, kyseessä on
järjestelmällinen ohjelmien hankinta tai kopioita on
luovutettu
edelleen.
Vaikka rangaistusta ei vähäpätöisessä
tapauksessa
tuomittaisikaan, ovat
tekijänoikeuslain 57 ja 58 §:n hyvitystä,
vahingonkorvausvelvollisuutta ja takavarikkoa koskevat
säännökset sovellettavissa.
6
artikla. Ohjelman analysoinnin yhteydessä tapahtuva koodin
kopioiminen on
sallittu artiklan määrittelemissä rajoissa.
Käyttäjän asemaa ei voida tästä sopimuksin
heikentää.
Tekijänoikeuslaissa ei ole analysoinnin sallittavuutta
nimenomaisesti
säännelty. Lakiin ehdotetaan lisättäväksi uusi
11
c §.
7
artikla. Kansalliseen lainsäädäntöön tulee
sisältyä
tarkoituksenmukaiset
oikeussuojakeinot sitä vastaan, joka laskee
liikkeelle tai
pitää hallussaan kaupallisia tarkoituksia varten
tietokoneohjelman
kappaleen, jonka hän tietää tai jota hänellä
on aihetta
epäillä laittomaksi. Laittomat ohjelmakopiot tulee
voida takavarikoida.
Rangaistusta ja korvausvelvollisuutta koskevat säännökset
sisältyvät
tekijänoikeuslain 7 lukuun. Enimmäisrangaistus on 56
§:n mukaan kaksi
vuotta vankeutta. Lain 57 §:ään sisältyvät
hyvitystä ja
korvausvelvollisuutta koskevat säännökset.
Erityinen takavarikkoa
koskeva säännös sisältyy 58 §:ään.
Laittomat
teoskappaleet ja niiden valmistuksessa käytetyt
apuvälineet
voidaan määrätä hävitettäviksi tai
luovutettaviksi
asianomistajalle.
Tekijänoikeuslain 7 luku täyttää 7 artiklan
vaatimukset.
Poikkeuksena on 1
kohdan c alakohta. Sen mukaan
oikeussuojakeinot
täytyy olla myös sitä vastaan, joka laskee
liikkeelle tai
pitää halussaan kaupallisia tarkoituksia varten
välineitä,
joiden yksinomaisena tarkoituksena on luvattomasti
poistaa tai
kiertää tietokoneohjelmaa kopioinnilta suojaava
tekninen
apuväline. Lain 7 lukuun ehdotetaan lisättäväksi
uusi
56 c §, jonka
mukaan puheena oleva toiminta olisi rangaistavaa.
8
artikla. Artiklan 1 kohta vastaa tekijänoikeuslain 43 ja 44
§:ää.
Artiklan 2 kohdassa viitataan myöhemmin tehtävään
yleiseen
suoja-ajan
yhdenmukaistamiseen yhteisön
lainsäädännöllä. EY:n
komissio on antanut 23
päivänä maaliskuuta 1992 tekijänoikeuden
ja
tekijänoikeuden lähioikeuksien suoja-aikojen
yhdenmukaistamista
koskevan direktiiviehdotuksen. Teosten suoja-
aika ehdotetaan
pääsäännön mukaan päättyväksi
70 vuotta tekijän
kuolinvuoden
päättymisestä.
9 ja
10 artikla. Direktiivin noudattamisen edellyttämät
kansalliset
säädökset on 10 artiklan 1 kohdan mukaan saatettava
voimaan ennen 1
päivää tammikuuta 1993. Myös Suomi sitoutuu ETA-
sopimuksella
tähän ajankohtaan. On kuitenkin mahdollista, että
ETA-sopimuksen
voimaantulo viivästyy tästä ajankohdasta. Tästä
syystä
ehdotettujen lakien voimaantulon ajankohdasta ehdotetaan
säädettäväksi asetuksella. Tarkoitus on, että
lait tulisivat
voimaan samaan aikaan
ETA-sopimuksen kanssa.
Direktiivin säännöksiä sovelletaan 9 artiklan 2
kohdan
nojalla myös
ennen lain voimaantuloa luotuihin
tietokoneohjelmiin.
Direktiivillä ei sen sijaan ole vaikutusta
tätä ennen
suoritettuihin toimiin tai hankittuihin oikeuksiin.
Voimaantulosäännös poikkeaa 16 tammikuuta 1991 voimaan
tulleen
tekijänoikeuslain muuttamisesta annetun lain
voimaantulosäännöksestä. Lakia sovelletaan
tietokoneohjelmaan,
joka on luotu 16
päivän tammikuuta 1991 jälkeen. Tätä aiemmin
luotuun
tietokoneohjelmaan sovelletaan edelleen aikaisemman lain
säännöksiä.
Sen
sijaan puheena olevaa lakia ehdotetaan sovellettavaksi
myös ennen lain
voimaantuloa luotuihin tietokoneohjelmiin
direktiivissä
määritellyllä tavalla.
Osa
direktiivistä aiheutuvista tekijänoikeuslain muutoksista
toteutettiin jo vuonna
1991. Tekijänoikeuslain 1 §:n tulkintaa
selvennettiin
lisäämällä pykälän 2 momentissa olevaan
luetteloon
eräistä
kirjallisina teoksina pidettävistä teoksista
tietokoneohjelmat.
Lain 23 §:ään lisättiin 2 momentti. Sen
nojalla muun muassa
tietokoneohjelman yleisölle vuokraaminen
sekä
tietokoneella luettavassa muodossa olevan tietokoneohjelman
yleisölle
lainaaminen edellyttää tekijän lupaa. Näihin
säännöksiin ei nyt ehdoteta muutoksia.
Jotta vuonna 1991 toteutetut ja nyt ehdotetut muutokset
soveltuisivat
yhdenmukaisesti ennen 16 päivää tammikuuta 1991
luotuihin ohjelmiin,
ehdotetaan aikaisemman lain
voimaantulosäännös tietokoneohjelmien osalta
tarkistettavaksi.
Myös
kyseistä lakia sovellettaisiin ennen sen voimaantuloa
luotuihin ohjelmiin.
Tietokoneohjelmien yleisölle lainaaminen on jätetty
direktiivin
soveltamisalan ulkopuolelle. EY:n neuvosto hyväksyi
vuokraus- ja
lainausoikeuksia ja eräitä tekijänoikeuden
lähioikeuksia
sääntelevää direktiiviä koskevan yhteisen
kannan
18
päivänä kesäkuuta 1992. Teosten yleisölle
lainaaminen
ehdotetaan eräin
rajoituksin saatettavaksi tekijän yksinoikeuden
piiriin.
Tämä koskee myös tietokoneohjelmia. Jäsenvaltioiden
tulisi saattaa
direktiivin edellyttämät kansalliset säädökset
voimaan
viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 1994.
Säännöksiä
sovellettaisiin
vastaavasti kuin tietokoneohjelmia koskevan
direktiivin
säännöksiä myös ennen tätä
ajankohtaa luotuihin
teoksiin.
Suomen tekijänoikeuslakiin vuonna 1991 lisätyn 23 §:n 2
momentin nojalla
myös tietokoneella luettavassa muodossa olevan
tietokoneohjelman
yleisölle lainaaminen edellyttää jo nyt
tekijän lupaa.
Vaikka lainaaminen ei kuulu tietokoneohjelmia
koskevan direktiivin
soveltamisalaan, voimaantulosäännöksen
sisältöä ehdotetaan myös lainausoikeuden osalta
tarkistettavaksi
yhtenäisesti
muiden oikeuksien kanssa. Tämä on perusteltua,
jotta
tietokoneohjelmia koskevien säännösten voimaantuloa
koskeva
sääntely olisi yhdenmukainen. On myös odotettavissa,
että edellä
mainittu direktiiviehdotus tulee aikoinaan osaksi
ETA-järjestelyä. Asian käytännön merkitys on
vähäinen.
1.3. Elokuvateosten suoja
ETA-sopimuksen 28 pöytäkirjan 1 artiklan 2 kohdan mukaan
sopimuspuolten on
sopeutettava henkistä omaisuutta koskeva
lainsäädäntönsä yhteensopivaksi tavaroiden ja
palvelujen vapaata
liikkuvuutta koskevien
periaatteiden kanssa. Lisäksi 2 artiklaan
sisältyy
oikeuksien raukeamista eli sammumista koskeva
erityissäännös. Siinä laajuudessa kuin
yhteisön toimenpiteet tai
oikeuskäytäntö käsittää sammumisen
periaatteen, sopimuspuolten
on huolehdittava
siitä, että teollis- ja tekijänoikeuksien
sammumisen periaatetta
sovelletaan vastaavassa laajuudessa kuin
yhteisöoikeudessa. Säännöksessä
lähtökohtana ovat EY:n
tuomioistuimen ennen
ETA-sopimuksen allekirjoittamista antamat
ratkaisut.
EY:n
tuomioistuin on katsonut Euroopan talousyhteisön (ETY)
perustamissopimuksen
(Rooman sopimus) 30 ja 36 artiklasta
seuraavan, että
oikeudenhaltija ei voi tekijänoikeutensa
perusteella
estää jäsenvaltiossa hänen luvallaan markkinoille
saatettujen tuotteiden
myyntiä toisessa jäsenvaltiossa
(esimerkiksi tapaus
78/70, Deutsche Grammophon v. Metro).
Toisaalta teoksen
levitysoikeuden haltija voi tuontimaassa estää
videotallenteen
vuokrauksen, vaikka tallenne olisikin ollut
vapaasti
levitettävissä viejämaassa (tapaus 158/86, Warner
Brothers ja Metronome
v. Christiansen).
ETA-sopimuksen 11 ja 13 artikla vastaa sisällöltään
edellä
mainittuja
ETY-sopimuksen määräyksiä.
Tekijänoikeuslain 2 §:n mukaan tekijällä on
yksinomainen
oikeus
levittää teoksen kappaleita yleisön keskuuteen.
Levitysoikeuden
raukeaminen on säännelty 23 ja 25 §:ssä.
Edellinen koskee
kirjallisia teoksia ja sävellysteoksia,
jälkimmäinen
taideteoksia. Korkein oikeus katsoi ratkaisussaan
(KKO 1989:87),
että mainittuja levitysoikeuden rajoituksia ei
ole säädetty
elokuvateoksia koskeviksi. Tästä seurasi, että
ulkomailta
videotallenteina hankittuja elokuvateoksia ei saanut
saattaa yleisön
saataviin hankkimatta lupaa niiltä, joilla oli
yksinomainen oikeus
niiden levittämiseen Suomessa.
Tekijänoikeuslaki ei ole ETA-sopimuksen mukainen siltä osin
kuin se
estää myymästä edelleen tallenteella olevaa
elokuvaa,
joka on saatettu
oikeudenhaltijan luvalla markkinoille toisessa
ETA-valtiossa.
Tekijänoikeuslain 23 §:ää ehdotetaan
tarkistettavaksi
siten, että myytäväksi julkaistun
elokuvateoksen
sellaisia kappaleita, jotka julkaiseminen
käsittää, voidaan levittää edelleen muuten
kuin yleisölle
vuokraamalla tai
lainaamalla. Ehdotettu tarkistus vastaa
tekijänoikeuskomitean V mietinnössään
(komiteanmietintö 1990:31)
tekemää
ehdotusta. Mietinnöstä annetuissa lausunnoissa
kannatettiin
elokuvateosten edelleen myynnin sallimista komitean
esittämällä tavalla. Yhteenveto mietinnöstä
annetuista
lausunnoista on
julkaistu opetusministeriön työryhmämuistioiden
sarjassa (1991:44).
Komitean ehdotuksen mukaan elokuvateosten yleisölle
vuokraaminen ja
lainaaminen jäisi edelleen tekijän yksinoikeuden
piiriin.
Lainaustoimintaa ehdotettiin kuitenkin helpotettavaksi
niin sanotulla
sopimuslisenssillä. Nyt käsillä olevassa
ehdotuksessa on
kuitenkin rajoituttu ETA-sopimuksesta
välittömästi aiheutuviin muutoksiin. Muilta osin
komitean V
mietinnön
ehdotuksiin palataan myöhemmässä vaiheessa.
2. Asian valmistelu
Esitys pohjautuu opetusministeriön 30 päivänä
joulukuuta 1991
asettaman
tekijänoikeustoimikunnan 29 päivänä huhtikuuta 1992
antamaan ehdotukseen.
Ehdotus laadittiin hallituksen esityksen
muotoon. Toimikunta
järjesti ehdotusluonnoksesta
kuulemistilaisuuden 13
päivänä toukokuuta 1992. Tilaisuuteen
kutsuttiin
ulkoasianministeriö, oikeusministeriö,
valtiovarainministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö,
patentti- ja
rekisterihallitus, kilpailuvirasto,
kuluttajavirasto,
Keskuskauppakamari, Kopiosto ry, MTV Oy,
Suomen
elokuvatuottajien keskusliitto ry, Suomen kirjastoseura
ry, Suomen
lakimiesliitto, Teollisuuden keskusliitto ry, Suomen
ääni- ja
kuvatallennetuottajat ÄKT ry, Säveltäjäin
tekijänoikeustoimisto Teosto ry, Tietojenkäsittelyn
palveluyritysten
liitto TIPAL, Tietopalveluseura ry,
Tietotekniikan liitto
ry ja Yleisradio Oy Ab. Lausuntoja
pyydettiin
lisäksi eräiltä yksittäisiltä asiantuntijoilta.
Lausunnoissa kiinnitettiin huomiota yksityisen kopioinnin
rangaistavuuteen.
Oikeusministeriö katsoi, että
tekijänoikeuslakiin olisi syytä ottaa säännös,
jonka mukaan
vähäpätöisissä tapauksissa ei tuomittaisi
rangaistusta.
Lakimiesliiton mukaan
perusteluissa voisi selventää, että kotona
tapahtunut yksityinen
käyttö saattaa usein olla vähäpätöinen
rikos. Ehdotuksessa on
pidetty riittävänä yleisten
rikosoikeudellisista
toimenpiteistä luopumista koskevien
säännösten soveltamista
vähäpätöisiin tapauksiin. Asiaa on
selostettu tarkemmin
yleisperusteluissa direktiivin 5 artiklan
kohdalla.
Useat lausunnonantajat kiinnittivät huomiota
tietokoneohjelman
levitysoikeuden raukeamisen edellytyksiin.
Toisaalta
epäiltiin, että raukeamista pyrittäisiin
kiertämään
sopimusehdoin.
Toisaalta taas korostettiin, että raukeamista ei
tule tapahtua
sellaisten ohjelmistojen osalta, jotka ovat
käytössä oikeudenhaltijan ja käyttäjän
välisen
lisenssisopimuksen
perusteella. Nämä näkökohdat on otettu
huomioon ehdotuksen 23
§:n perusteluissa.
Lausunnoissa kiinnitettiin huomiota myös eräisiin ehdotuksen
yksittäisiin
kohtiin. Esitetyt kommentit on mahdollisuuksien
mukaan otettu huomioon.
Pohjoismaiden tekijänoikeusasioista vastaavat ministeriöt
ovat lisäksi
pitäneet yhteyttä valmistelun kuluessa. Tavoitteena
on ollut erityisesti
tietokoneohjelmien oikeudellisesta suojasta
annetusta
direktiivistä aiheutuvien muutosten toteuttaminen
mahdollisimman
yhdenmukaisesti.
3. Esityksen
organisatoriset ja taloudelliset vaikutukset
Ehdotuksilla ei ole suoranaisia vaikutuksia valtion tai
kuntien talouteen.
Tietokoneohjelmia koskevilla ehdotuksilla
yhdenmukaistetaan
sääntely Euroopan talousalueella.
Yhdenmukaisella
sääntelyllä pyritään edistämään
alan tuotantoa
ja kauppaa alueella.
Elokuvateoksia koskevalla ehdotuksella on
vain
vähäiset taloudelliset vaikutukset.
4. Muita esitykseen
vaikuttavia seikkoja
Esityksessä on rajoituttu niihin
tekijänoikeuslainsäädännön
muutoksiin, jotka
aiheutuvat Euroopan talousalueesta tehdystä
sopimuksesta.
Opetusministeriö asetti 30 päivänä joulukuuta 1991
toimikunnan
(tekijänoikeustoimikunta). Eräs toimikunnan
tehtävistä
on ETA-sopimuksesta välittömästi aiheutuvien
muutosten valmistelu.
Muita tehtäviä ovat
tekijänoikeuslainsäädännön uudistuksen
valmistelu ottaen
huomioon pohjoismaisen
työohjelman ja tavoitteet,
eurooppalaiseen
integraatiokehitykseen liittyvä seuranta ja
valmistelu,
jatkovalmistelu komiteanmietintöjen pohjalta ja
yhteydenpito alan
sidosryhmiin.
Pohjoismainen tekijänoikeuslainsäädäntö on
peräisin 1960-
luvun alusta.
Lainsäädäntöä kehitettiin pohjoismaisena
yhteistyönä
pääosin kansallisissa komiteoissa 1970-1991. Suuri
osa ehdotuksista on
toteutettu lainsäädännössä. Vuonna 1990
tekijänoikeusasioista vastaavat ministeriöt valmistelivat
kaksivuotisen
ministeriöiden välisen yhteistyöohjelman
lainsäädännön uudistustyön jatkovaiheen
organisoimiseksi. Esillä
on
tekijänoikeuslainsäädännön laaja uudistus,
jolla pyritään
siihen, että
lainsäädännöt olisivat tärkeissä asioissa
yhdenmukaiset tai
yhteensopivat. Samalla valmistellaan monia
sisällöllisiä muutoksia. Edellisen uudistusvaiheen
viimeistely
jatkuu tässä
yhteydessä. Kaikissa pohjoismaissa on vielä
toteuttamattomia tai
poliittisesti käsittelemättömiä komiteoiden
ehdotuksia.
Suomessa tekijänoikeuskomitean I-IV mietinnössään
tekemät
ehdotukset on
toteutettu lainsäädännössä.
Äänitteiden ja
audiovisuaalisten
teosten kopiointia ja levitystä (V mietintö
1990:31), kuvataidetta
(VI mietintö 1991:33) ja
julkisuuslainsäädäntöä (VII mietintö
1992:4) koskevia ehdotuksia
ei ole vielä
toteutettu.
Tekijänoikeuslain vankeusuhan sisältävät
rangaistussäännökset
on tarkoitus
siirtää rikoslakiin kyseisen lain
kokonaisuudistuksen II
vaiheessa.
Euroopan yhteisöjen komissio on antanut vuosina 1991 ja 1992
direktiiviehdotukset,
jotka koskevat vuokraus- ja
lainausoikeuksia
sekä tekijänoikeuden lähioikeuksia,
satelliitti- ja
kaapelilähetyksiä, tietokantojen suojaa sekä
suoja-aikojen
harmonisointia. Komission vuosille 1991-1992
laatiman
työohjelman mukaan vuonna 1992 valmisteltavana on
lisäksi
digitaalitallenteiden kopioinnin teknistä rajoittamista
ja kasettimaksua
koskeva direktiiviehdotus. Valmisteltavana ovat
muun muassa
moraalisiin oikeuksiin, valokopiointiin,
taideteosten
edelleenmyynnistä maksettavaan korvaukseen ja
tekijänoikeuden
yhteisvalvontaan liittyvät kysymykset.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1. Laki
tekijänoikeuslain muuttamisesta
11
§. Pykälän mukaan saa jokainen valmistaa julkistetusta
teoksesta muutaman
kappaleen yksityistä käyttöään varten.
Pykälän 4
momenttiin ehdotetaan muutosta, jonka mukaan
yksityistä
kopiointia koskeva säännös ei koskisi tietokoneella
luettavassa muodossa
olevaa tietokoneohjelmaa. Tällaista
ohjelmaa ei saisi
tallentaa toiselle tietovälineelle tai
tulostaa paperille
alkukielisessä muodossa. Myöskään
alkukielisestä
ohjelmasta ei saisi valmistaa tietokoneella
luettavassa muodossa
olevaa kappaletta.
Tietokoneella luettavassa muodossa olevalla
tietokoneohjelmalla
tarkoitetaan ohjelmaa, joka on tallennettu
tietovälineelle
siten, että sitä voidaan sellaisenaan käyttää
ohjaamaan tietokoneen
toimintaa. Tässä yhteydessä puhutaan usein
myös
konekielisestä ohjelmasta. Konekielinen ohjelma voi olla
tallennettuna
esimerkiksi levykkeelle. Alku- eli lähdekielisessä
ohjelman versiossa
tietokoneohjelman sisältämät käskyt ovat
jollain
ohjelmointikielellä kirjoitettuna muodossa, joka on
vielä ihmisen
luettavissa. Alkukielinen ohjelma voi olla
esimerkiksi paperille
tulostettuna.
Muussa kuin tietokoneella luettavassa muodossa olevista
tietokoneohjelmista
saisi edelleen valmistaa 11 §:n 1 momentin
pääsäännön mukaan muutaman kappaleen
yksityistä käyttöään
varten. Esimerkiksi
paperilla olevan ohjelman alkukielisen
version saisi
valokopioida. Ainoastaan muutaman kopion tekeminen
on sallittua.
Kyseeseen tulevat puhtaasti henkilökohtaiset
tarpeet
lähimmässä perhe- ja ystäväpiirissä.
Valmistettuja
kopioita ei saa
käyttää muuhun tarkoitukseen.
Lisäksi edellytetään, että teos on julkistettu.
Lain 8 §:n 1
momentin mukaan
ohjelmateos katsotaan julkistetuksi, kun se on
luvallisesti saatettu
yleisön saataviin. Esimerkiksi ainoastaan
yrityksen omaan
sisäiseen käyttöön tehtyä ohjelmaa ei ole
katsottava
julkistetuksi. Siitä ei saa yksityistä käyttöä
koskevan
säännöksen nojalla valmistaa kappaletta edes
alkukielisessä
muodossa.
11 b
§. Tietokoneohjelman oikeudenhaltijan yksinomaisen
valmistusoikeuden
rajoitukset sisältyvät lakiehdotuksen 11 b ja
11 c
§:ään. Pykälissä lisäksi
määritellään ne henkilöt, joilla
on oikeus
käyttää ohjelmia sanotuin tavoin.
Käytännössä 11 b § kattaa pääosin
samat käyttötilanteet kuin
nykyinen 40 a §.
Suurin ero on, että ehdotettu 11 b § on
kirjoitettu
rajoitussäännöksen muotoon, kun 40 a § on sopimuksen
tulkintaolettama, joka
voidaan kaikissa tapauksissa syrjäyttää
sopimuksella.
Pykälän 1 momentin mukaan rajoitus tulee sen
hyväksi, joka on
laillisesti hankkinut tietokoneohjelman.
Säännös
kattaa paitsi ohjelman myynnin tai vastaavan luovutuksen
myös ohjelman
käyttöoikeuden luovutuksen. Jos ohjelman
käyttäjä
esimerkiksi myy
omistamansa ohjelman kappaleen edelleen tai
hänen sopimukseen
perustuva käyttöoikeutensa lakkaa, hän ei voi
enää
hyödyntää ohjelmaa säännöksen nojalla.
Säännöksessä sallitaan sellaisten kappaleiden
valmistaminen
ja muutosten
tekeminen, jotka ovat tarpeen ohjelman
käyttämiseksi aioittuun tarkoitukseen. Muutosten tekemiseen
luetaan myös
ohjelmaan sisältyvien virheiden korjaaminen.
Sopimuksin voidaan rajoittaa säännöksessä sallittua
käyttöä.
Jos
käyttäjä ylittää sopimuksessa sallitun
käytön rajat,
kyseessä on
ainoastaan sopimusloukkaus mutta ei tekijänoikeuden
loukkaus.
Ohjelmakaupassa on yleistä, että julkaisija merkitsee
ohjelman pakkaukseen
käyttöä rajoittavia ehtoja. Tarkoitus on,
että ohjelman
ostaja sitoutuisi ehtojen noudattamiseen
avatessaan pakkauksen.
Tällaisten ehtojen sitovuus ratkaistaan
yleisten
sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan.
Oikeudenhaltijan ja
käyttäjän välille ei näin yleensä synny
mitään
sitovaa sopimussuhdetta. Pakkaukseen merkityt ehdot eivät
siten yleensä
syrjäytä 1 momentin rajoitusta.
Pykälän 2 ja 3 momentissa käytetään
direktiivin mukaista
sanontaa "se, jolla on
oikeus käyttää tietokoneohjelmaa". Tällä
tarkoitetaan
vastaavasti kuin direktiivissä käytännössä
samaa
henkilöpiiriä kuin 1 momentissa.
Pykälän 2 momentissa sallitaan käytön kannalta
tarpeellisten
varmuuskappaleiden
valmistaminen. Varmuuskopiointia ei ole
rajoitettu vain yhteen
kappaleeseen, jos useamman varakopion
valmistamiseen on
perusteltuja syitä. Pykälän 4 momentin mukaan
sopimuksen ehto, jolla
kielletään varmuuskappaleen
valmistaminen, on
tehoton.
Pykälän 3 momentti on luonteeltaan selventävä.
Ohjelman
kokeilu ynnä muu
sellainen luvallisen käytön yhteydessä ei kuulu
tekijän
yksinoikeuden piiriin. Säännöksen
käytännön merkitys on
siinä, että
tällaista ohjelman hyödyntämistä ei voida 4 momentin
nojalla sopimuksin
rajoittaa.
11 c
§. Ehdotus vastaa direktiivin 6 artiklaa. Artiklan
taustaa on
käsitelty direktiivin johdanto-osassa. Siinä todetaan
muun muassa, että
tietokoneohjelman tarkoituksena on
kommunikoida ja toimia
yhdessä tietokonejärjestelmän muiden
komponenttien
sekä käyttäjien kanssa. Looginen sekä
määrätyissä
tilanteissa fyysinen
yhteenliittäminen ja vuorovaikutus ovat
edellytyksenä
sille, että kaikki ohjelmiston ja laitteiston osat
voivat toimia muiden
ohjelmistojen ja laitteistojen sekä
käyttäjien
kanssa kaikilta osiltaan siten kuin niiden on
tarkoitettu toimivan.
Ohjelman osia, jotka mahdollistavat tällaisen
yhteenliittämisen
sekä vuorovaikutuksen ohjelmiston ja
laitteiston osien
välillä, kutsutaan rajapinnoiksi (interfaces).
Toiminnallista
yhteenliittämistä ja vuorovaikutusta kutsutaan
yhteentoimivuudeksi
(interoperability). Johdanto-osassa
määritellään yhteentoimivuus kyvyksi vaihtaa tietoa
sekä
molemminpuolisesti
käyttää näin vaihdettua tietoa.
Kuten direktiivin 1 artiklan 2 kohdassakin todetaan,
tekijänoikeudellinen suoja ei ulotu ideoihin ja periaatteisiin.
Tämä koskee
myös rajapintoihin sisältyviä periaatteita. Toisin
kuin perinteisten
teoslajien osalta ohjelman perustana olevien
ideoiden
selvittäminen saattaa edellyttää ohjelman koodin
purkamista, toisin
sanoen ohjelman konekielisen version
kääntämistä takaisin ihmisen luettavissa olevaan
muotoon, joka
muistuttaa
alkuperäistä lähdekielistä versiota. Tätä
toimenpidettä
kutsutaan dekompilaatioksi (reverse engineering,
käänteinen
insinöörityö).
Dekompilaatio merkitsee ohjelman koodin kopioimista ja sen
muodon
kääntämistä. Nämä kuuluvat yleensä
oikeudenhaltijan
yksinoikeuden piiriin.
Puheena oleva poikkeus sallii
yhteentoimivuuden
saavuttamisen kannalta tarpeellisen
dekompilaation.
Direktiivin 6 artiklan ja sitä vastaavan ehdotetun 11 c §:n
tulkinnassa on
otettava huomioon sääntelyn tarkoitus.
Direktiivin
johdanto-osan mukaan poikkeuksen tarkoituksena on
tehdä
mahdolliseksi kaikkien tietokonejärjestelmän osien, muiden
valmistajien
valmistamat osat mukaan lukien, kytkeminen siten,
että ne voivat
toimia yhdessä.
Sallitulle dekompilaatiolle on asetettu kolme
lisäedellytystä. Ensinnäkin dekompilaation saa suorittaa
ainoastaan
lisenssinhaltija tai muu henkilö, jolla on oikeus
käyttää
ohjelman kappaletta, taikka heidän lukuunsa henkilö,
jolla on siihen
oikeus. Säännöksessä tarkoitettuja
henkilöitä
ovat ne, jotka ovat
esimerkiksi ostaneet ohjelman kappaleen tai
muutoin saaneet
ohjelman käyttöoikeuden.
Toiseksi dekompilaatio ei ole sallittua, jos
yhteentoimivuuden
saavuttamisen kannalta tarpeellinen tieto on
helposti ja nopeasti
saatavilla. Oikeudenhaltija voi siten estää
dekompilaation
julkaisemalla tarpeellisen tiedon esimerkiksi
yleisesti saatavilla
olevan ohjelmadokumentaation muodossa.
Kolmanneksi toimenpiteiden tulee rajoittua niihin
alkuperäisen
ohjelman osiin, jotka ovat yhteentoimivuuden
saavuttamisen kannalta
tarpeen. Ohjelmaa ei siten saa
kokonaisuudessaan
analysoida puheena olevalla tavalla.
Analysoidun tiedon käyttöä koskee vielä kolme
rajoitusta.
Ensinnäkin tietoa
ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen kuin
itsenäisesti
luodun tietokoneohjelman yhteentoimivuuden
aikaansaamiseen.
Toiseksi tietoa ei saa antaa muille, ellei se
ole tarpeen
itsenäisesti luodun tietokoneohjelman
yhteentoimivuuden
kannalta.
Kolmanneksi tietoa ei saa käyttää ilmaisumuodoltaan
huomattavassa
määrin samanlaisen tietokoneohjelman
kehittämiseen,
valmistamiseen tai markkinoille saattamiseen tai
muuhun
tekijänoikeutta loukkaavaan toimeen. Toisin sanoen
ohjelmien
kehittäminen analysoinnin tuloksena on sallittua
edellyttäen,
että luotu ohjelma ei loukkaa tekijänoikeutta
analysoituun
ohjelmaan. Arvioinnin kohteena on yleisten
periaatteiden
mukaisesti ohjelman ilmaisumuoto.
Tulkinnassa on otettava huomioon myös EY:n neuvoston yhteistä
kantaa koskeva
komission EY:n parlamentille antama tiedonanto.
Siinä todetaan,
että dekompilaatio on 6 artiklan nojalla
sallittua siinä
laajuudessa kuin on tarpeen itsenäisesti luodun
tietokoneohjelman
yhteentoimivuuden varmistamiseksi. Sellainen
ohjelma voi olla
tarkoitettu liitettäväksi analysoituun
ohjelmaan.
Vaihtoehtoisesti se voi kilpailla analysoidun
ohjelman kanssa
eikä yleensä ole tarkoitettu liitettäväksi
siihen.
Ehdotetun säännöksen tulkinnassa on otettava huomioon
myös
direktiivin 6 artiklan
3 kohta. Bernin sopimuksen mukaisesti
säännöksiä ei saa tulkita tavalla, joka aiheuttaa
haittaa
oikeudenhaltijan
oikeuksille tai on ristiriidassa ohjelman
tavanmukaisen
hyväksikäytön kanssa.
Pykälän 3 momentin nojalla sopimuksen ehto, jolla rajoitetaan
säännöksen muutoin sallimaa analysointia, on tehoton.
23
§. Pykälän 1 momentin
pääsäännön mukaan kirjallisen
teoksen tai
sävellysteoksen kappaleita, jotka julkaiseminen
käsittää, saa levittää edelleen sekä
näyttää julkisesti.
Tietokoneohjelmiin
ehdotetaan sovellettavaksi pääsäännön sijasta
erityissäännöstä, jonka mukaan niitä saisi
levittää edelleen
sekä
näyttää julkisesti, kun ohjelman kappale on tekijän
suostumuksella myyty
tai muutoin pysyvästi luovutettu.
Ehdotuksen mukaan levitysoikeus raukeaa edellyttäen, että
ensimmäinen
luovutus on tapahtunut tekijän suostumuksella.
Laittomia ohjelman
kopioita ei siten saa levittää edelleen.
Säännös soveltuu tyypillisesti tilanteisiin, joissa
henkilökohtaisiin
tietokoneisiin tarkoitettuja valmisohjelmia
myydään
yleisölle levykkeillä. Säännöksessä
tarkoitettu muu
pysyvä luovutus
voi olla esimerkiksi lahjoitus. Sen sijaan
säännös
ei sovellu silloin, kun luovutuksen kohteena on
tietokoneohjelman
käyttöoikeus. Esimerkiksi yritykset ja muut
yhteisöt usein
hankkivat käyttöönsä tarvitsemansa ohjelmistot
oikeudenhaltijan
kanssa tehtävällä lisenssisopimuksella. Näissä
tapauksissa ohjelman
levitysoikeus ei raukea.
Joissakin tapauksissa rajanveto ohjelman myynnin ja
käyttöoikeuden luovutuksen välillä voi olla
hankala. Lähtökohta
on, että
raukeaminen tapahtuu silloin, kun ohjelman sisältävä
levyke tai muu
tietoväline luovutetaan ostajalle ilman, että
ostajan
käyttöoikeutta on mitenkään ajallisesti rajoitettu.
Ratkaisevaa on
luovutuksen tosiasiallinen luonne. Raukeamista ei
tapahdu silloin, kun
ohjelma on käytössä oikeudenhaltijan ja
käyttäjän välisen lisenssisopimuksen perusteella.
Pykälän 2 momentin mukaan tietokoneohjelman ja muun
kirjallisen teoksen
yleisölle vuokraamiseen tarvitaan tekijän
lupa. Sama koskee
tietokoneella luettavassa muodossa olevan
tietokoneohjelman
lainaamista yleisölle. Näihin säännöksiin ei
ehdoteta muutosta.
Elokuvateosten oikeudenhaltijan levitysoikeutta ei ole
nykyään
rajoitettu. Pykälään ehdotetaan
lisättäväksi uusi 3
momentti, jonka mukaan
sellaisen elokuvateoksen, joka on
julkaistu tarjoamalla
sen kappale myytäväksi, julkaisemisen
käsittämiä kappaleita voidaan levittää
edelleen.
Oikeudenhaltijan lupa tarvittaisiin nykyiseen tapaan
yleisölle
vuokraamiseen tai lainaamiseen. Lupaa ei sen sijaan
enää
tarvittaisi edelleen myyntiin tai muuhun luovutukseen,
kuten lahjoitukseen.
Jotta lakia ei yritettäisi kiertää esimerkiksi myynnin
yhteydessä
käytettävällä takaisinostoehdolla, ehdotetaan
vuokraukseen
rinnastettavaksi sitä tosiasiallisesti vastaavat
oikeustoimet.
Elokuvia myydään nykyään yleensä
videotallenteina. Myös
muulla
tallennusalustalla olevat elokuvat kuuluvat säännöksen
soveltamisalaan.
Levitysoikeuden raukeaminen edellyttää, että
elokuvateos on
julkaistu. Lain 8 §:n 2 momentin mukaan teos
katsotaan
julkaistuksi, kun sen kappaleita tekijän
suostumuksella on
saatettu kauppaan tai muutoin levitetty
yleisön
keskuuteen. Kyseeseen tulevat esimerkiksi
videotallenteet, jotka
ovat tarjolla kaupoissa tai muutoin
yleisön
ostettavissa. Koska ainoastaan tekijän suostumuksella
levitetty teos on
julkaistu, ei raukeaminen ulotu ulkomailla
pakkolisenssisäännöksen nojalla valmistettuihin
elokuvateoksen
kappaleisiin tai
luvattomiin niin sanottuihin piraattikopioihin.
Myöskään yksityiseen käyttöön lain 11
§:n nojalla valmistettuja
elokuvateoksen
kopioita ei saa myydä edelleen.
Tekijän antaman suostumuksen tulee koskea nimenomaan
myymällä
tapahtuvaa
julkaisemista. Mikäli suostumus on annettu ainoastaan
vuokraamiseen tai
lainaamiseen, levitysoikeus ei raukea. Tästä
seuraa, että
raukeaminen koskee ainoastaan niitä elokuvateoksen
kappaleita, jotka on
julkaistu tarjoamalla kappaleet myytäviksi.
Raukeaminen ei koske
saman elokuvateoksen kappaleita, jotka on
lisensioitu yksinomaan
vuokraus- tai lainauskäyttöön.
27
§. Pykälän 1 momentista ehdotetaan poistettavaksi
maininta
kumottavaksi
ehdotetusta 40 a §:stä.
40 a
§. Pykälä ehdotetaan kumottavaksi.
Pykälässä säädetyistä
asioista ehdotetaan
säädettäväksi uudessa 11 b §:ssä, jonka
perusteluihin
tältä osin viitataan.
40 b
§. Pykälä lisättiin tekijänoikeuslakiin vuonna
1991.
Lain perusteluissa
todettiin, että vakiintuneen käytönnön
mukaisesti
yliopistojen tai muiden korkeakoulujen opetus- tai
tutkimustyössä toimivien henkilöiden luomien teosten
oikeudet
eivät siirry
työnantajalle. Tästä syystä nämä tilanteet
jätettiin
työsuhdetekijänoikeutta koskevan erityissääntelyn
ulkopuolelle. Koska
direktiivin 2 artiklan 3 kohdassa ei oteta
huomioon kyseistä
tilannetta, ehdotetaan poikkeussäännös
kumottavaksi.
Pykälän 1 momentin pääsääntöä
sovelletaan 27 §:n 3 momentin
nojalla vain, jollei
toisin ole sovittu. Sopimukselle ei ole
asetettu
muotovaatimuksia. Vakiintunut käytäntö on, että
tutkijat
määräävät itse tutkimuksensa tuloksista.
Poikkeussäännöksen kumoamisella ei ole tarkoitettu
muutettavaksi
oikeustilaa siltä
osin, kuin korkeakouluissa toimitaan tämän
käytännön mukaisesti. Myös tällainen hiljainen
sopimussuhde voi
syrjäyttää puheena olevan
presumtiosäännöksen. Jos toisaalta
kyseessä on
esimerkiksi ulkopuolisen rahoittajan korkeakoululta
tilaama tutkimus,
tilanne voi olla toisin. Epäselvissä
tapauksissa
korkeakouluissa on syytä sopia asiasta
nimenomaisesti.
Direktiivin 2 artiklan 3 kohta koskee vain taloudellisia
oikeuksia. Samoin 40 b
§:n mukainen oikeuksien siirtyminen
käsittää ainoastaan 2 §:n mukaiset taloudelliset
oikeudet.
56 c
§. Tietokoneohjelmien kopiointia voidaan rajoittaa
erilaisin teknisin
apuvälinein. Kopiointisuojan poistaminen
saattaa olla tarpeen
esimerkiksi varmuuskopion valmistamiseksi.
Poistamiseen
käytettävä väline on yleensä toinen
tietokoneohjelma.
Käytännössä tällaisia välineitä
levitetään
myös ohjelmien
suojaamiseen käytettyjen suojajärjestelmien
luvattomaksi
poistamiseksi.
Ehdotuksen mukaan kopiointisuojan luvattomaan poistamiseen
tai kiertämiseen
tarkoitettujen välineiden ansiotarkoituksessa
tapahtuva
levittäminen ja hallussapito levittämistä varten olisi
rangaistavaa.
Säännös kattaa välineen tarjoamisen
myytäväksi tai
vuokrattavaksi ja muun
ansiotarkoituksessa tapahtuvan
levittämisen
yleisölle.
Rangaistavuuden edellytyksenä on, että välineen
yksinomaisena
käyttötarkoituksena on kopiointisuojan luvaton poistaminen tai
kiertäminen.
Käytännössä rajanveto sen suhteen, onko väline
tarkoitettu yksinomaan
luvattomaan toimintaan, joudutaan
suorittamaan kaikki
olosuhteet huomioon ottaen.
Esimerkkinä voidaan mainita, että ohjelman
käyttäjä saisi
ehdotetun 11 b
§:n 2 momentin mukaan aina valmistaa
varmuuskappaleen. Jos
ohjelma on suojattu kopioinnilta,
tarvitsee
käyttäjä puheena olevan välineen voidakseen
tehdä
luvallisen
varmuuskopion. Tässä tapauksessa välineen
yksinomaisena
käyttötarkoituksena ei ole luvaton kopiointi eikä
sen levittäminen
ole ilman muuta rangaistavaa. Jos suojatun
ohjelman
oikeudenhaltija on järjestänyt varmuuskopioinnin
esimerkiksi siten,
että ohjelman hankkinut voi suojauksesta
huolimatta ottaa
muutaman kopion, ei välineiden levitystä voida
perustella
luvallisella varmuuskopioinnilla.
Levittäminen ja hallussapito olisi rangaistavaa ainoastaan
tahallisena.
Enimmäisrangaistukseksi ehdotetaan sakkoa. Kyseessä
olisi
asianomistajarikos. Jos välinettä on käytetty
tietokoneohjelman
luvattomaan kopiointiin, voisi oikeus nykyisen
58 §:n nojalla
määrätä välineen
hävitettäväksi, muutettavaksi
tai luovutettavaksi
asianomistajalle.
2. Voimaantulo ja laki
tekijänoikeuslain muuttamisesta annetun
lain
voimaantulosäännöksen 2 momentin muuttamisesta
Laki
tekijänoikeuslain muuttamisesta ehdotetaan tulevaksi
voimaan asetuksella
säädettävänä ajankohtana. Sama koskee myös
jäljempänä selostettavaa lakia tekijänoikeuslain
muuttamisesta
annetun lain
voimaantulosäännöksen 2 momentin muuttamisesta.
Tarkoitus on,
että lait tulisivat voimaan samaan aikaan kuin
ETA-sopimus.
Voimaantulosäännöksen 2 momentin mukaan lakia ehdotetaan
sovellettavaksi
myös sellaiseen tietokoneohjelmaan, joka on
luotu ennen
tämän lain voimaantuloa. Ennen ehdotetun lain
voimaantuloa tehtyihin
toimiin ja hankittuihin oikeuksiin
sovellettaisiin
kuitenkin tämän lain voimaan tullessa voimassa
olleita
säännöksiä. Lailla ei siten olisi vaikutusta
nykyisiin
sopimussuhteisiin.
Ehdotettua 23 §:n 1 momenttia sovellettaisiin kaikkiin
tietokoneohjelmiin.
Siitä aiheutuisi vähäisiä muutoksia niihin
tilanteisiin, joissa
nykyään ohjelman kappaleiden edelleenmyynti
on sallittua.
Pykälän 3 momentti rajoittaisi elokuvateoksen
tekijän suojaa,
koska jo myyntiin saatettuja videotallenteilla
olevia elokuvateoksia
voitaisiin myydä edelleen. Myös tämän
rajoituksen
käytännön merkitys on vähäinen.
Tekijänoikeuslain 1 §:n 2 momentin, sellaisena kuin se on 11
päivänä
tammikuuta 1991 annetussa laissa, mukaan kirjallisena
teoksena
pidetään myös tietokoneohjelmaa. Mainitun lain 23
§:n 2
momentin nojalla
kirjallisen teoksen tai sävellysteoksen
kappaleen saattaminen
yleisön saataviin vuokraamalla tai siihen
verrattavalla
oikeustoimella sekä tietokoneella luettavassa
muodossa olevan
tietokoneohjelman kappaleen saattaminen yleisön
saataviin lainaamalla
edellyttää tekijän lupaa. Näitä
säännöksiä
sovelletaan mainitun
lain mukaan ainoastaan 16 päivän tammikuuta
1991 jälkeen
luotuihin tietokoneohjelmiin.
Mainitun vuonna 1991 annetun lain voimaantulosäännöksen
tietokoneohjelmia
koskeva 2 momentti ehdotetaan tarkistettavaksi
siten, että se
sisällöltään vastaisi nyt ehdotettua
tekijänoikeuslain
muutoksen voimaantulosäännöstä. Vuoden 1991
lain
voimaantulosäännöksen 2 momentin muuttamisesta ehdotetaan
annettavaksi erillinen
laki. Sen mukaan aikaisemman lain
soveltamisesta ennen
lain voimaantuloa luotuun
tietokoneohjelmaan
säädettäisiin erikseen. Tarkoitettu
säännös
sisällytettäisiin nyt ehdotetun tekijänoikeuslain
muutoksen
voimaantulosäännöksen 3 momenttiin. Sen mukaan
aikaisempia
tietokoneohjelmia
koskevia säännöksiä sovellettaisiin myös ennen
16
päivää tammikuuta 1991 luotuihin tietokoneohjelmiin.
Vallitsevan käsityksen mukaan tekijänoikeuslaki oli jo ennen
vuonna 1991
tehtyä lainmuutosta sovellettavissa
tietokoneohjelmiin.
Ehdotettu voimaantulosäännöksen muutos
selventäisi
tilannetta tältä osin. Myös ennen 16
päivää
tammikuuta 1991
luotuihin ohjelmiin sovellettaisiin
tekijänoikeuslain
1 §:n 2 momentin nimenomaista säännöstä.
Niihin sovellettaisiin
siten kirjallisia teoksia koskevia
säännöksiä.
Kuitenkin ennen 16 päivää tammikuuta 1991 tehtyihin
toimiin
ja hankittuihin
oikeuksiin sovellettaisiin aiemmin voimassa
olleita
säännöksiä. Voimaantulon taannehtivuudella ei siten
olisi vaikutusta
esimerkiksi siihen, missä laajuudessa oikeudet
ovat siirtyneet
työsuhteessa ennen kyseistä ajankohtaa luotuun
tietokoneohjelmaan.
Vastaavasti jos ennen mainittua ajankohtaa luotu
tietokoneohjelma
saatetaan nyt markkinoille, ei sitä saa
vuokrata tai lainata
yleisölle ilman oikeudenhaltijan lupaa. Jos
joku on kuitenkin
hankkinut ohjelman kappaleen jo ennen 16
päivää
tammikuuta 1991, ei voimaantulosäännöksen muutoksella
rajoiteta hänen
mahdollisuuksiaan levittää ohjelman kappale
edelleen.
Edellä olevan perusteella annetaan Eduskunnalle
hyväksyttäviksi seuraavat lakiehdotukset:
1.
Laki
tekijänoikeuslain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 8 päivänä heinäkuuta 1961 annetun
tekijänoikeuslain
(404/61) 40 a §
ja 40 b §:n 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat
11
päivänä tammikuuta 1991 annetussa laissa (34/91),
muutetaan 11 §:n 4 momentti, 23 §:n 1 momentti ja 27 §:n
3
momentti, sellaisina
kuin ne ovat mainitussa 11 päivänä
tammikuuta 1991
annetussa laissa, sekä
lisätään lakiin uusi 11 b, 11 c ja 56 c § sekä
lain 23 §:ään,
sellaisena kuin se on
mainitussa 11 päivänä tammikuuta 1991
annetussa laissa, uusi
3 momentti seuraavasti:
11 §
- - - - - - - - - - - - - -
Tämän pykälän säännökset eivät
koske rakennusteosta eivätkä
tietokoneella
luettavassa muodossa olevaa tietokoneohjelmaa.
11 b §
Joka
on laillisesti hankkinut tietokoneohjelman, saa
valmistaa ohjelmasta
sellaiset kappaleet ja tehdä ohjelmaan
sellaisia muutoksia,
jotka ovat tarpeen ohjelman käyttämiseksi
aiottuun
tarkoitukseen. Tämä koskee myös virheiden korjaamista.
Se,
jolla on oikeus käyttää tietokoneohjelmaa, saa valmistaa
ohjelmasta
varmuuskappaleen, jos se on tarpeen ohjelman käytön
kannalta.
Se,
jolla on oikeus käyttää tietokoneohjelmaa, saa
tarkastella, tutkia
tai kokeilla tietokoneohjelman toimintaa
niiden ideoitten ja
periaatteiden selvittämiseksi, jotka ovat
ohjelman osan
perustana, jos hän tekee sen ohjelman tietokoneen
muistiin lukemisen tai
ohjelman näyttämisen, ajamisen,
siirtämisen tai
tallentamisen yhteydessä.
Sopimuksen ehto, jolla rajoitetaan 2 ja 3 momentin mukaista
tietokoneohjelman
käyttöä, on tehoton.
11 c §
Ohjelman koodin kopioiminen ja sen muodon kääntäminen on
sallittua, jos
nämä toimenpiteet ovat
välttämättömiä sellaisten
tietojen
hankkimiseksi, joiden avulla voidaan saavuttaa
yhteentoimivuus
itsenäisesti luodun tietokoneohjelman ja muiden
ohjelmien
välillä, ja seuraavat edellytykset täyttyvät:
1)
nämä toimenpiteet suorittaa lisenssinhaltija tai muu
henkilö, jolla on
oikeus käyttää ohjelman kappaletta, taikka
heidän lukuunsa
henkilö, jolla on siihen oikeus;
2)
yhteentoimivuuden saavuttamisen kannalta tarpeellinen
tieto ei aikaisemmin
ole ollut helposti ja nopeasti 1 kohdassa
tarkoitettujen
henkilöiden saatavilla; sekä
3)
nämä toimenpiteet rajoittuvat niihin alkuperäisen
ohjelman
osiin, jotka ovat
yhteentoimivuuden saavuttamisen kannalta
tarpeen.
Tietoja, jotka on saatu 1 momentin säännösten nojalla,
ei saa
näiden
säännösten nojalla:
1)
käyttää muuhun tarkoitukseen kuin itsenäisesti
luodun
tietokoneohjelman
yhteentoimivuuden aikaansaamiseen;
2)
antaa muille, ellei se ole tarpeen itsenäisesti luodun
tietokoneohjelman
yhteentoimivuuden kannalta; eikä
3)
käyttää ilmaisumuodoltaan huomattavassa määrin
samanlaisen
tietokoneohjelman
kehittämiseen, valmistamiseen tai markkinoille
saattamiseen taikka
muuhun tekijänoikeutta loukkaavaan toimeen.
Sopimuksen ehto, jolla rajoitetaan tämän pykälän
mukaista
tietokoneohjelman
käyttöä, on tehoton.
23 §
Kun
kirjallinen teos tai sävellysteos on julkaistu, saa
kappaleita, jotka
julkaiseminen käsittää, levittää edelleen
sekä
näyttää
julkisesti. Tietokoneohjelman kappaleen saa kuitenkin
levittää
edelleen sekä näyttää julkisesti, kun kappale on
tekijän
suostumuksella myyty tai muutoin pysyvästi luovutettu.
- - - - - - - - - - - - -
-
Kun elokuvateos on julkaistu
tarjoamalla sen kappale
myytäväksi,
julkaisemisen käsittämiä elokuvateoksen kappaleita
voidaan
levittää edelleen. Niitä ei kuitenkaan saa
levittää
yleisölle
vuokraamalla tai siihen verrattavalla oikeustoimella
eikä lainaamalla
ilman oikeudenhaltijan suostumusta.
Yleiset määräykset oikeuden luovutuksesta
27 §
- - - - - - - - - - - - - -
Tekijänoikeuden luovutuksesta eräissä tapauksissa
säädetään
30-40 sekä 40 b
§:ssä. Mainittuja säännöksiä on kuitenkin
sovellettava vain,
jollei toisin ole sovittu.
56 c §
Joka
ansiotarkoituksessa levittää yleisölle tai tätä
tarkoitusta varten
pitää hallussaan välinettä, jonka
yksinomaisena
käyttötarkoituksena on luvattomasti poistaa tai
kiertää
tietokoneohjelmaa suojaava tekninen apuväline, on
tuomittava sakkoon.
----
Tämä laki tulee voimaan asetuksella
säädettävänä ajankohtana.
Tätä lakia sovelletaan myös sellaiseen
tietokoneohjelmaan,
joka on luotu ennen
tämän lain voimaantuloa. Ennen tämän lain
voimaantuloa tehtyihin
toimiin ja hankittuihin oikeuksiin
sovelletaan kuitenkin
tämän lain voimaan tullessa voimassa
olleita
säännöksiä.
Mitä 2 momentissa säädetään, koskee
tämän lain voimaan tultua
myös
tekijänoikeuslain muttamisesta 11 päivänä
tammikuuta 1991
annetun lain (34/91)
tietokoneohjelmia koskevien säännösten
soveltamista.
-----
2.
Laki
tekijänoikeuslain muuttamisesta annetun lain
voimaantulosäännöksen 2 momentin muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan tekijänoikeuslain muuttamisesta 11 päivänä
tammikuuta 1991
annetun lain (34/91) voimaantulosäännöksen 2
momentti seuraavasti:
- - - - - - - - - - - - - -
Tämän lain soveltamisesta ennen tämän lain
voimaantuloa
luotuun
tietokoneohjelmaan säädetään erikseen.
- - - - - - - - - - - - - -
----
Tämä laki tulee voimaan asetuksella
säädettävänä ajankohtana.
-----
Helsingissä 9 päivänä lokakuuta 1992
Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO
Opetusministeri Riitta Uosukainen
Liite
1.
Laki
tekijänoikeuslain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 8 päivänä heinäkuuta 1961 annetun
tekijänoikeuslain
(404/61) 40 a §
ja 40 b §:n 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat
11
päiv&