Olen skannannut tälle sivulle joitakin vanhoja lainvalmisteludokumentteja.
Nämä ovat vuoden 1880 asetuksen eli Suomen ensimmäisen tekijänoikeuslain valmisteluasiakirjat. Pohdittiin onko laki ylipäätänsä vielä tarpeellinen:
"...eikö Suomessa tuonnemmaksi saattaisi tulla toimeen ilman mitään lakia tästä aineesta ... voisi maalle tuoda sen edun, että vastaisuudessa saataisiin nauttia hyväkseen muissa maissa sillä aikaa saavutetun kokemuksen hedelmiä..." (lakivaliokunnan mietintö, s. 4)Lain otsikkoehdotus kirjallisesta "omistusoikeudesta" - mitä Ruotsissa oli ehdotettu - hylättiin. (s. 6) Rekisteröintijärjestelmää pohdittiin mutta ajatus hylättiin, koska:
"...puheena olevien seikkain selityksen meidän maassa ei pitäisikään käydä aivan vaikeaksi." (s. 9)
Tekijänoikeuden kesto olisi ollut ehdotuksen mukaan 30 vuotta tekijän kuolemasta, mutta pappissääty lobbasi tämän 50 vuoteen. (säätyjen vastaus, s. 2-3)
Tekijänoikeutta laajennetaan sieltä täältä. Musiikkitallenteiden kaupallinen julkinen esittäminen luvanvaraiseksi. Samoin rakennuspiirrustukset tekijänoikeudella suojatuksi ja vieläpä varsin pitkälle menevin sanakääntein: "...oikeuttaan rakentaa piirroksen mukaan ei hän voi toiselle luovuttaa piirroksen tekijän suostumuksetta..." (s. 24)
Sama trendi jatkuu:
"...eikö armollinen asetus 15 päivältä maaliskuuta 1880 kaipaisi muutosta siihen suuntaan, että taiteilijoille ja valokuvaajille vakuutettaisiin laajempi oikeus työnsä tuoitteisiin..." (s. 3)
Kuitenkin jotain perustavia rajoja säilytetään:
"...ellei levittämiskäsitettä ole määrätty sisällölleen tällä taikka muulla tavoin tavalla, esim. rajoittamalla sitä ammattimaisesti tapahtuvaan levittämiseen, tulisi yhdenkin sellaisen, laissa mainittuihin tuotelajeihin kuuluvan kappaleen antaminen toiselle, jota itse ei ole saanut laillisella tavalla, olemaan tekijänoikeuden loukkausta..." (s. 19)
Perusteellinen selvitys mm. lainsäädännön historiasta ja ehdotus uudeksi tekijänoikeuslaiksi, joka näki päivänvalon lopulta 1927.
Lain säätämisestä saatiin kunnon vääntö. Tämä siis tapahtui aikana ennen virkamiesvaltiota, jolloin kansanedustajat toimivat kuten oikeat poliitikot ja ottivat lain sisältöön reippaasti kantaa kirjoittamalla lakeja perustaltaan uusiksi valiokunnissa.
Hallituksen esitys uudeksi tekijänoikeuslaiksi laajentaisi jälleen tekijänoikeutta siellä täällä. Ehkä radikaaleimpina uutuuksina ehdotettiin, että tekijänoikeus siirtyisi public domainin sijasta valtiolle, tekijöille perustettaisiin rahasto erillislailla ja taitelijalle annettaisiin oikeus saada 5%:n jälleenmyyntikorvaus toisella erillislailla (joka toteutui sittemmin noin 80 vuotta myöhemmin, kun EU sääti asiasta direktiivin). Lakivaliokunnan mietintö tyrmäsi nämä ajatukset:
"Tekijänoikeuden siirtymisestä valtiolle seuraisi, ettei kellään ilman erityistä valtion puolesta annettua lupaa olisi oikeutta teoksen monistamiseen, levittämiseen ja esittämiseen eikä myöskään kääntämiseen, muuntelemiseen ja jäljentämiseen. Mitään säännöstä siitä, millä tavoin valtio tulisi yksinoikeuttaan käyttämään, lakiehdotus ei sisällä... hyvinkin arvokkaiden teosten julkisuuteen saattaminen jäisi riippumaan siitä erilaisesta käsityksestä, mitä julkaisemisesta määräävillä asianomaisilla kulloinkin niistä olisi" (LaVM, s. 4-5)Lakivaliokunta iski takaisin ja pyrki rajaamaan tekijänoikeutta kaikin tavoin. Tekijänoikeuden kestoa ehdotettiin lyhennettäväksi 30 vuoteen, koska:
"...juuri ne teokset, joilla vielä parin kolmen vuosikymmenen kuluttua on menekkiä, ovat tulleet, jos niin saa sanoa, kansalliseksi aarteeksi, joten niiden vapaa julkaiseminen on mitä toivottavin." (LaVM, s. 5)Lakivaliokunta ei ollut yksimielinen. E.N. Setälä yritti perustella miksi enemmistö oli väärässä ja pyrki palauttamaan ehdotuksen hallituksen esityksen mukaiseksi. Suuri valiokunta äänestikin lakivaliokunnan pisimmälle menevät interventiot tyhjiksi muutoin paitsi hylkäämällä ehdotukset erillislaeista.
Nykyisin voimassa olevan tekijänoikeuslain keskeinen esityö. Yllättävän vähän asiallisia muutoksia vuoden 1927 lakiin. Pääasiallinen syy säätää uusi laki on pyrkiä yhdenmukaisiin lakeihin kaikissa pohjoismaissa.
Asiapuolella lähioikeudet näkevät päivänvalon, tosin vielä rajoitetusti ja kriittisessä valossa. Luettelosuojaa ehdotetaan 10 vuotta (43 §). "Laitteelle" kuten äänilevylle, johon teos on tallennettu, ehdotettiin 25 vuotta suojaa (45 §) seuraavin perustein:
"...määräys koskee, niinkuin jo mainittiin, yksinomaan sanotunlaisten laitteiden jäljentämistä. Tarpeelliseksi ei ole katsottu lisäksi kieltää siten jäljennetyn teoksen toisintamista uuden laitteen avulla, yhtä vähän kuin on pidetty asianmukaisena gramofoniteollisuuden edun vuoksi säätää yleisradiolle velvollisuutta gramofonimusiikkia lähetettäessä suorittaa levyn valmistajalle maksua jokaisesta levyn soittamisesta..." (perustelut, s. 80)
Voimassaolevan tekijänoikeuslain tiivis ja lyhytsanainen hallituksen esitys. Ei eroa sisällöltään paljoakaan lainkaan yhteispohjoismaisen valmistelun tuloksesta Erona vuoden 1953 komiteanmietintöön äänilevyteollisuudelle annetaan oikeus korvaukseen levyjen soittamisesta tv:ssä ja radiossa (47 §). Eduskunnassa ei tullut paljonkaan keskustelua lain sisällöstä. Näin käy, kun lainsäädäntövalta siirretään pois Suomesta johonkin ylikansalliseen orgaaniin. Perustelumalliksi vakiintuu, että kansainvälisiä sitoumuksia pitää noudattaa.